torstai 10. toukokuuta 2012

Oi, mikä museo!

Huhtikuussa luin Orhan Pamukin teoksen Viattomuuden museo. Teoksessahan päähenkilö, nuorehko Kemal-niminen mies, ihastuu serkkuunsa Füsuniin ja hylkää kauniin morsiamensa tämän takia. Füsunista tulee Kemalille pakkomielle: hän vierailee tytön kotona jatkuvasti sukulaismiehen roolissa, vaikka Füsun on astunut avioon. Koska Kemal ei voi saada Füsunia, hän alkaa varastella tavaroita, joita ihastuksen kohde on kosketellut. Nämä tavarat Kemal säilöö museoon, jota hän kutsuu viattomuuden museoksi. Pidän kirjasta kovasti. Vaikka se onkin aika hidastempoinen, se jää johonkin kaihertamaan tunnelmansa takia.


Riemukseni eilen kerrottiin uutisissa, että Nobel-kirjailija Orhan Pamuk on todella perustanut Istanbuliin Viattomuuden museon. Museossa esitellään samat tavarat, jotka tulevat esille myös teoksessa. Pamuk on laittanut hankkeeseen miljoona euroa ja käyttänyt aikaa museon kokoamiseen viitisentoista vuotta. Museo on uutisen mukaan samalla katsaus turkkilaiseen elämänmenoon 1900-luvun loppupuoliskolla, joten siellä voi kyllä vierailla, vaikka ei ole teosta lukenutkaan. Tämä on kyllä nähtävä. Jokohan tilaisi liput Istanbuliin.

Monokkelin ikä

Tervetuloa, kaikki entiset ja uudet lukijani, tänne Bloggerin puolelle. Vino monokkeli on viskattu nurkkaan. Neljä vuotta lienee silmälaseille sopiva ikä. Edelleenkin täällä lueskellaan monenlaista, pääasiassa kuitenkin uusia ja vanhoja romaaneja suomen kielellä.