tiistai 17. tammikuuta 2017

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Jo viime kesänä ostin Elena Ferranten Loistavan ystävän itselleni. Minulle tahtoo käydä niin, että ostamani kirjat hukkuvat kirjastosta kannetun pinon alle. Niin kävi Loistavalle ystävällekin. Nyt vihdoin luin sen, ja olen hurmioitunut tavasta, jolla Ferrante johdattaa lukijansa 1950-luvulle, Napolin lämpimille kaduille.


Teoksesta on kerrottu paljon eri lukublogeissa, mutta en niitä juurikaan etukäteen lukenut spoilaamisen pelossa. Teoksen lähtötilanne on, että Lilan poika soittaa äitinsä ystävälle Elenalle, teoksen minäkertojalle, ja kertoo äitinsä kadonneen. Kertoja lähtee pian takaumana purkamaan hänen ja Lilan ystävyyttä lapsuudesta alkaen nuoruusvuosiin ja varhaisaikuisuuteen. Hän kertoo kahden napolilaistytön eriskummallisesta kilpailusta ja kateudesta - mutta ennen kaikkea ystävyydestä, siteestä, jota mikään ei voisi rikkoa. Kummankin mielestä toinen on "loistava", tavalla tai toisella. Yhdessä he puolustavat toisiaan, selviytyvät joskus väkivaltaisestakin ympäristöstä, jakavat haaveensa.

Loistava ystäväni on kehitysromaani. Saamme kokea Elenan (ja siinä sivussa myös Lilan) kasvun ja kehityksen pikkutytöstä nuoreksi naiseksi, mutta myös henkisen kasvun ja elämänpiirin laajenemisen. Samalla muuttuu kotikatu. Hevosvaunut vaihtuvat autoiksi, vihanneksia ei enää myydä käsikärryistä vaan modernista liikehuoneistosta.

"Kesän alussa aloin tuntea jotakin, mitä minun on vaikea pukea sanoiksi. Huomasin, että Lila oli hermostunut, hyökkäävä, kuten aina, ja olin tyytyväinen että hän oli taas oma itsensä. Mutta vaistosin hänen vanhan olemuksensa taustalla tuskan, joka häiritsi minua. Hän kärsi, enkä kärsinyt katsella hänen kärsimystään. Halusin hänen olevan erilainen kuin minä, kaukana minun tuntemistani ahdistuksista. Ja levottomuus,  jota hänen haurautensa minussa herätti, muttui salaisia teitään ylemmyydentunteeksi."

Loistavassa ystävässä ja Silvia Avallonen Teräs-teoksessa on jotain samaa henkilöhahmoissa. Ehkäpä se vain on kovan ja luisevan lapsenvartalon kuvaus tai ikkunasta huutelu ja meteli. Toisaalta siinä missä Teräs-teoksen pikkukaupunki on lopettanut kasvamisensa ja jähmettynyt paikoilleen, napolilainen esikaupunkialue on muutoksen tilassa. Enpä malttaisi odottaa jatko-osaa.

Helmet-lukuhaasteessa Loistava ystäväni sijoittuu kohtaan 7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja.

2 kommenttia:

  1. Jatko-osaa täälläkin odotetaan innolla, sillä Loistava ystäväni oli viime vuoden kirkkaimpia tähtiä.

    VastaaPoista