Helmet 2023 -kooste

 

Muutamaa teosta vaille jäi tämän vuoden lukuhaaste. En jaksanut tehdä täsmähakuja. Muutaman muunkin teoksen olen lukenut, mutteivät ne sopineet haasteeseen. Aika laihaksi jäi lukuvuoteni, ehkä noin 60 teokseen. Jospa ensi vuonna olisi aikaa enemmän rakkaan harrastuksen pariin. Tähdellä merkitsen taas teokset, jotka jostain syystä jäivät mieleen. 

47/50

1. Kirjassa on kartta Enni Mustonen: Kasvattitytär

2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun

3. Kirjan nimessä on kasvi Valérie Perrin: Vettä kukille*

4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna Claire Castillon: Pieni sydän jaksaa rakastaa

5. Kirjassa ollaan maan alla Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori*

6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate Satu Vasantola: Kaikki kadonneet

7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta 

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista Jenny Colgan: Joulu suolaisten tuulten saarella

9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä Anna Soudakova: Varjele varjoani*

10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille

11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi

12. Kirjan nimi liittyy veteen Jenny Colgan: Suolaisten tuulten saari

13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs Joonatan Tola: Hullut ihanat linnut*

14. Kirja kertoo terveydenhuollosta Emma Donoghue: Ihme

15. Kirjan nimessä on ja-sana Kjell Westö: Molly & Henry: Romaani sotavuosilta*

16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa Vesa Haapala: Alexis*

17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja

18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä) Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan kilpailija

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla  Minna Mikkonen: Amelian luut

21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään*

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon Ruth Druart: Hetki ennen lähtöä

23. Kirja on iso  Mikko Kamula: Kalevan pojat

24. Kirja kertoo urheilijasta Zinaida Lindén: Ennen maanjäristystä

25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi Johanna Hulkko: Onnenpäiviä (eikös jokainen päivä ole onnenpäivä)

26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä Julia Quinn: Bridgerton - Salainen sopimus

27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin Iida Turpeinen: Elolliset*

28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä Satu Vasantola: Kun isä osti Merenkurkun

29. Kirjassa on minä-kertoja Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja

30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinn on saajaksi Paolo Cognetti: Kahdeksan vuorta (Premio Strega)*

31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas Celeste Ng: Kadonneet sydämemme

32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet Joel Haahtela: Yö Whistlerin maalauksessa

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun Juha Hurme: Tiu tau tilhi

34. Kirja kertoo Ukrainasta Mark Sullivan: Kohti vihreää laaksoa*

35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua Minna Rytisalo & Tommi Kinnunen: Huokauksia luokasta*

36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan Heikki Hietamies: Sormus

37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole Sally Salminen: Katrina

38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan Elly Griffiths: Yöhaukat

39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta Minna Rytisalo: Jenny Hill

40. Kirjassa hylätään jotain Anne Tyler: Palmikko

41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla Ella Paija: Soita minulle karusellin kelloa

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät

43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa Beth Morrey: Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa

44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä Hergé: Castafioren korut (sarjakuva)

45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan: Emilia Kukkala: Kaiken jälkeen (Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla)

46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika Anna Kortelainen: Kulkija

47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön Satu Rämö: Rósa & Björk; Satu Rämö: Jakob

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023 John Boyne: Kaikki särkyneet paikat

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä Jo Baker: Longbournin talossa

Helmet-lukuhaaste 2022

Haaste kasassa. Tänä vuonna ei ollut vaikeuksia saada kohtia täytetyiksi. Tähtösiä annettu muutamille. 

50/50

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota Petina Gappah: Pimeydessä loistaa valo**

2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa Åsa Larsson: Isien pahat teot

3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana Naomi Moriyama & William Doyle: Lumotun metsän sisaret

4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana Maria Adolfsson: Juokse tai kuole

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija Luiz Ruffato: Lissabonissa muistin sinut*

7. Kirja kertoo ystävyydestä Elina Annola: Kunnes kukkivat puut

8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua Niklas Natt och Dag: 1795 - Petojen naamiaiset*

9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön Elina Hirvonen & Ujuni Ahmed: Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin*

10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä Maisku Myllymäki: Holly

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä Frida Skybäck: Lukupiiri maailman laidalla

12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana Till Lindemann: Sata runoa

13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla Ulpu-Maria Lehtinen: Kalmanperhon kutsu**

14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta Merja Mäki: Ennen lintuja**

15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää Hiltunen ym. : Katkenneita lankoja - tarinoita loppuunpalamisesta

16. Kirjan luvuilla on nimet Yasunari Kawabata: Kioto 

17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua Emmy Abrahamson: Kuinka rakastua mieheen, joka tulee puskista

18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja Jenni Räinä: Suo muistaa

19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa Rosa Liksom: Reitari**

20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä Anniina Mikama: Myrrys***

21. Kirja liittyy lapsuuteesi Sabine Forsblom: Betinka

22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä Salla Simukka & Siri Kolu: Satalatva. Kalevala uusin silmin

23. Pieni kirja Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli

24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran

25. Kirjan nimessä on ilmansuunta Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen**

26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä

27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva Satu Rämö: Hildur**

28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatun ja Patun ällistyttävä satukirja

29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa J.S. Meresmaa: Kenties tapan sinut vielä

30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan Anthony Doerr: Taivaanrannan taa***

31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää Päivi Haanpää: Pysähdyskoe - Kirjoituksia lorvimisen luvasta ja luvattomuudesta

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja Soili Pohjalainen: Ihon alla

33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan Chinua Achebe: Kaikki hajoaa

34. Kirjailijan nimessä on luontosana Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu**

35. Kirjassa on oikeudenkäynti Elly Griffiths: Lyhdynkantajat

36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää Suvi Ratinen: Hyvä tarjous

37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle Dess Terentjeva: Ihana

38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave Kristin Hannah: Tomun ja tuulen maa*

39. Novellikokoelma Sari Vuoristo: Säätiedotuksia veneilijöille*

40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole Meri Valkama: Sinun, Margot***

41. Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista Tommi Kinnunen: Pimeät kuut*** 

42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä Päivi Taussi: Katrin kahdet kengät

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan Ulla-Lena Lundberg: Liekinkantajat**

44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi Susanna Alakoski: Lontoon tyttö

45. Palkittu esikoisteos Douglas Stuart; Shuggie Bain***

46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen Venla Hiidensalo: Suruttomat**

47.-48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun Joel Elstelä: Sirkusleijonan mieli*** ja Satu Waltari: Kahvila Mabillon

49. Kirja on julkaistu vuonna 2022 Aino Leppänen: Terkuin ope

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä Victoria Hislop: Elämänlanka

Kirjan kannet auki -haaste

 

Sheferijm - Ajatuksia kirjoista! -blogin Kirjan kannet auki -haasteessa olin mukana viime vuonna. Laiskuuttani en viitsinyt kuvata kansia itse, ajattelin kopsailla kustantajien sivuilta kannet. No, kaikista teoksista ei taida olla kuvia enää edes kustantajien sivuilla. Laitoin nyt linkit niihin, jotka löytyvät. Kiva haaste.

1.  Lue kirja, jonka kannet vetävät puoleensa  Matti Rönkä: Surutalo (kansikuvan talo on samankaltainen muodoltaan ja väritykseltään kuin synnyikotini)   

2.  Lue kirja, jonka kannet ovat mitäänsanomattomat

3.  Lue kirja, jonka kansikuvituksen on tehnyt Maija Karma

4.  Lue kirja, jonka kannet hymyilevät Jari Porttila & Osmo Kärkkäinen: Äitee - Siiri Rantasen tarina

5.  Lue kirja, jonka kannet on sävyltään siniset Carlos Fuentes: Inez

6.  Lue kirja, jonka kannessa on ihmiskasvot Annukka Mäkijärvi, Hanna-Reetta Schreck ja IIda Turpeinen: Ellen T.

7.  Lue kovakantinen kirja Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa

8.  Lue kirja, jonka kannet alkavat irrota liitoksistaan

9.  Lue kirja, jonka kannessa on kotieläin/-eläimiä

10. Lue kirja, jonka kannet haluaisit tehdä uusiksi Risto Oikarinen: Nälkämaan laulu

11. Lue kirja, jonka kannet ovat epätavanomaiset (muoto, aines jne)Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

12. Lue kirja, jonka kansissa on villieläimiä Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla

13. Lue kirja, jonka kannessa on numero 13   

14. Lue kirja, Jonka kansien tekstifontti on erikoinen Anna Kortelainen: Tulirinta

15. Lue kanneton kirja

16. Lue pehmeäkantinen kirja

17. Lue kirja, jonka kannet on suunnitellut nainen Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät (Laura Noponen)

18. Lue kirja, jonka kannen on suunnitellut mies Viola Wallenius: Koti Keniassa (Tommi Tukiainen)

19. Lue kirja, jonka kannet kätkee salaisuuden Olga Tocarzuk: Aja aurasi vainajain luitten yli

20. Lue kirja, jonka kannessa on sama nimi kuin sinulla

    etu- tai sukunimi)

21. Lue kirja, jonka kansikuvitus on Martta Wendelinin

22. Lue kirja, jonka kannet luo avaran tilan Peter Sheridan: 47 ruusua

23. Lue kirja, jonka kannet vie sinut tuntemattomaan paikkaan Matt Haig: Keskiyön kirjasto

24. Lue kirja, jonka kansissa on vettä Robert Galbraith: Levoton veri

25. Lue kirja, jonka kannet avaa tien ystävyyteen

Helmet-lukuhaaste 2019

 Tässä lukuhaasteeni. Kaikki on luettu, jostain syystä vain punaiset haluavat pysyä punaisina.

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot Riitta Jalonen: Tanssikaa!
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä Niccolò Ammaniti: Minä en pelkää
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue Astrid Lindgren: Sotapäiväkirjat 1935 - 1945
4. Kirjailijan ainoa teos Katja Kärki: Jumalan huone
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi JP Koskinen: Tulisiipi 
6. Rakkausromaani Josie Silver: Ole Minun
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt Heather Morris: Auschwitzin tatuoija
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen Teemu Keskisarja: Saapasnahka-torni - Aleksis Kiven elämänkertomus
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja Laura Manninen: Kaikki anteeksi
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja Celeste Ng: Tulenarkoja asioita
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa Leea Virtanen: Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan Olli Jalonen: Taivaanpallo
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja Erika Vik: Nefrin tytär
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua Pierre Lemaitre: Tulen varjot
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla David Safier: Tuomiopäivä ensi tiistaina
17. Kirjassa on kaksoset Antti Halme: Voodookesä
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja Camilla Läckberg: Kultahäkki
19. Et pidä kirjan nimestä Anna Ekberg: Salattu nainen
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria Orhan Pamuk: Punatukkainen nainen
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja Claes Andersson: Maanalainen näkötorni
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa Mikko Kamula: Tuonela
24. Sokkona hyllystä valittu kirja Sophie Kinsella: Salaisuuksia ilmassa
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin Elizabeth Strout: My name is Lucy Barton
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari (tuntematon nainen luki Helsinki - Joensuu-junassa 7.3.)
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja Sami Makkonen: Kalevala
28. Kirjan kannessa on kuu Ville Kuronen: Ei kuu kuule, ei päivä näe
29. Kirjassa nähdään unia Joel Haahtela: Adèlen kysymys
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema Tuomas Lius: Lanka palaa
31. Kirjassa kuljetaan metrolla Nicola Yoon: Aurinko on tähti
32. Kirjan nimessä on ammatti Jessica Townsend: Meinioseppä - Morriganin kutsumus
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan Ian McEwan: Rannalla
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia Tomas Gads: Pirulainen
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan luulen
36. Kirjassa ollaan yksin Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja
37. Pienkustantamon julkaisu Arnaldur Indridason: Petsamo (Blue Moon -kustantamo)
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja Alsanea Rajaa: Riadin tytöt
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja Katja Kettu: Rose on poissa
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia Elisabeth Strout: Kaikki on mahdollista
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää Olli Jalonen: Merenpeitto
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua Niklas Natt och Dag: 1793
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi Edouard Louis: Ei enää Eddy
44. Kirja kertoo Berliinistä Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt
45. Kirjan nimessä on kieltosana Heinrich Böll: Ei sanonut sanaakaan
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö Johanna Hulkko: Suojaava kerros ilmaa
47. Kirjassa on alle 100 sivua Kaisa Happonen - Joonas Utti: Piste
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä Eeva Tikka: Mykkä lintu
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja Kristiina Vuori: Viipurin valtiatar
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja Will Schwalbe: Elämän mittainen lukupiiri

Muita luettuja:

Jojo Moyes: Elä rohkeasti
Liane Moriarty: Hyvä aviomies
Kazuo Ishiguro:Pitkän päivän ilta
Maylis de Kerangal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät
Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei 

Anthony Browne: Ääniä puistossa
Camilla Grebe: Horros
Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista
Soili Pohjalainen: Valuvika

Tuomas Lius: Lanka palaa

Pari vuotta sitten sen viimeksi kuulin - Tumppi Varosen laulamassa varhaisnuoruuteni lempibiisiä. Pari vuotta meni myös kirjaston jonossa numerolla yksi odotella Marko Pippurisen tarinalle jatkoa ja Tuomas Liuksen Lanka palaa -teosta. Vihdoin kesällä sen sain, mutta kahden viikon laina-ajalla en ehtinyt jykevää teosta kokonaan lukea. Jatkoin Storytelillä - välillä kuuntelin, välillä luin. Mies ei jaksanut odottaa vaan marssi kirjakauppaan ja osti teoksen itselleen. Vaikka teoksen odottelu tuntui pitkältä, odotus ja teoksen kypsyttely kannatti. 

Pippurinen on toimintasankarien karikatyyri. Hän palauttaa lentokoneen maahan, vaikka tämä olisi ammuttu seulaksi. Lanka palaa -teoksessa Pippurinen kuitenkin joutuu sellaiseen liemeen, ettei vitsailukaan onnistu tavalliseen tapaan. Pippurinen saa vastaansa venäläisen toimintaelokuvien supersankarin, joka käyttää sumeilematta Pippurista hyväkseen saavuttaakseen omat tavoitteensa, jotka eivät ihan vaatimattomia olekaan. Myös suhde vanhaan ystävään, Nuorvalaan, on kompleksinen.

Pippurinen on alkanut lässyttää. Onhan hänellä "pupsi", joka saa miehen pään sekaisin. Eikä "pupsi" ole koira. Myös parisuhteen kiemurat kulkevat mukana teoksessa, varsinkin kun "pupsi" ei ole ihan perinteinen "maalaismuija" vaan on mukana tiedustelupalvelussa. Totta kai myös Julia Noussair, todellinen "ihmenainen", on mukana seikkailuissa. Noussairin ja Pippurisen ystävyys ei petä. 

Liuksen teokset on helppo kuvitella valkokankaalle. Henkilöhahmot ovat herkullisia, koko ajan sattuu ja tapahtuu, ja jännitys käy lähes sietämättömäksi. Pahat tyypit ovat todella pahoja, mutta paha osaa olla Pippurinenkin. Väkivaltaa ja raakuuksia riittää, vastapainoksi myös huumoria, kohelluksia, ystävyyttä ja rakkauttakin. Vitsinvääntö ja pitkät dialogit Lanka palaa -teoksen alkupuolella hieman hyydyttävät. Olisiko vähempi parempi? Kuitenkin teoksen edetessä ja tapahtumien kiihtyessä myös vitsailu vähenee ja dialogin sijasta keskitytään toimintaan. 

Kummasti vain tällainen keski-ikäinen kukkahattutäti viihtyy Marko Pippurisen seurassa. Liekö syynsä sillä, että olen Tohmajärven tyttöjä.

Helmet-lukuhaasteessa teos menee kohtaan 30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema.

Haahtelaa ja vähän muutakin

Jo tammikuussa Aino Sheferijm - Ajatuksia kirjoista! -blogista laittoi minulle arvontapalkinnon Tundran lumoissa -lukuhaasteesta. Sain Leo Tolstoin Kolme vanhusta ja muita tarinoita -kokoelman. Lämmin kiitos, Aino! Tolstoita olenkin tainnut viimeksi lukea kirjallisuuden opintoihini ihan liian pitkä aika sitten. 

Blogiin kirjoittaminen tahtoo jäädä työelämän kiireiden jalkoihin. Toki luen koko ajan, ja päivitän Helmet-lukuhaasteen sivua. Lukuhaaste etenee hitaasti mutta varmasti, ja uskon kyllä saavani haasteen tänäkin vuonna täytettyä. 

Viimeisimpinä lukulistallani ovat olleet Joel Haahtelan uusin, Adèlen kysymys (Otava 2019), Tomas Gadsin Pirulainen sekä Tomi Makkosen sarjakuvateos Kalevala. Joel Haahtela on jo vuosikausia ollut kirjailija, jonka teoksia odotan ehkä eniten. Eikä tämä uusinkaan, Adèlen kysymys, petä odotuksia. Teoksen päähenkilö on minäkertoja, mies, joka lähtee syrjäiseen ranskalaiseen luostariin tutkimaan vuosisatoja aiemmin eläneen pyhimyksen, Adèlen, elämänvaiheita vanhoista asiakirjoista. Pyhimyksen tutkinta kulkee sivujuonteena, pääteemaksi nousee päähenkilön sisäinen etsintä. 

Teos ei minusta ole mitenkään erityisen hengellinen, vaikka niitäkin asioita tietysti sivutaan, kun luostari on miljöönä. Teosta voi lukea päähenkilön henkisen kasvun kuvaajana. Mies peilaa menneisyyttään ja pohtii virheitään, saa tukea yhteisöstä ja ystävystyy munkin, veli Paulin, kanssa. Haahtelan teoksissa on rauha, jonkinlainen ajattomuus. Niin tässäkin. Päähenkilö muistelee perheensä kanssa rannalla viettämäänsä päivää: "Se oli täydellinen päivä, eikä sellaisia päiviä tule kuin kerran tai kaksi elämässä. Sen päivän tehtävänä oli kertoa, että me kolme pystyimme yhdessä elämään sellaisen hetken."

Iisalmelaiset sosiaalipsykologit Satu Roos ja Kaisa Nummela ovat yhdessä Tomas Gads. Heidän teoksensa Pirulainen Bazar, 2019) avaa Ryhmä Halme -sarjan. Komisario Halmeella on kansainvälinen ura takanaan. Nyt hän perustaa erikoisryhmänsä Turkuun. Ryhmään kutsutaan hyvin erilaisia poliiseja ja tutkijoita. Mukana on niin rikosylikonstaapeli Ann-Mari Forsman, juuri leskeksi jäänyt entinen talousalan huippujohtaja, kuin itärajalta Turkuun muuttanut Sergei Petrov, kovaksikeitetty poliisi, joka ei paljon yksityisasioistaan puhele ja joka usein hermostuu kollegansa Magnus Mehtosen perinteisempään poliisiminään. Vielä ryhmässä esille pääsevät nuori tietotekniikkanörtti Niklas Lindholm, jonka edessä naiset lakoavat, sekä yllättäen tiimiin tupsahtava oikeuslääkäri Kristian Kvist.

Ryhmä Halme alkaa selvitellä epäselvää kuolemantapausta. Yritysjohtaja löytyy merestä kilometrien päästä karille ajautuneesta veneestään. Murhaepäilyt heräävät, kun perheen ja firman asioita aletaan kaivella tarkemmin. Ryhmän toimintaa seurataan tiivisti, ja ryhmän jäsenistä tarkastelu kohdistuu eniten Ann-Mariin, joka tasapainoilee surun, äitiyden ja työn keinussa, addiktioista puhumattakaan.

Pirulaisessa on aika paljon kaikkea. Juonen kulku on paikoin hajanainen, koska henkilöitä yritetään syventää paljon. Tarkkaa tapahtumien kuvausta ja dialogia on paikoin liikaakin. Ehkä henkilöistä olisi voinut joitakin karsia. Psykologinen ote nousee ehkä liiaksikin minun makuuni. Sen verran kiinnostava teos hahmoineen kuitenkin on, että ei jäänyt kesken. Kiinnostuneena jään odottamaan jatkoa, jossa ryhmän hahmot ovat jo lukijalle tuttuja ja voi keskittyä rikoksiin.

Helmet-lukuhaasteessa teokset mnevät kohtiin
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
29. Kirjassa nähdään unia
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja 
 

Vuoden 2018 luetut

Helmet-lukuhaaste 2018 (tähdellä merkityt suosikkeja):

1. Kirjassa muutetaan Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa
2. Kotimainen runokirja Jukka Itkonen: Viisi vuodenaikaa
3. Kirja aloittaa sarjan Anne Tyler: Äkäpussi
4. Kirjan nimessä on jokin paikka Ulla-Lena Lundberg: Linnunsiivin Siperiaan
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa John Green: Kilpikonnan kuorella
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan Margaret Atwood: Orjattaresi
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja Kai Aareleid: Korttitalo*
9. Kirjan kansi on yksivärinen Katja Kaukonen: Lumikadun kertoja
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja Vuokko Sajaniemi: Pedot
11. Kirjassa käy hyvin Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää
12. Sarjakuvaromaani Sanna Hukkanen ja Inkeri Aula: Metsänpeitto*
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa Alice Kuipers: Terveisin äiti
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan Ira Vihreälehto: Kunnes rauha heidät erotti
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja Maria Ángles Anglada: Auschwitzin viulu (kääntäjä Satu Ekman)
16. Kirjassa luetaan kirjaa Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa Lars Kepler: Tulitodistaja
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä Toim. Marttila ym. Intohimon vallassa - Teuvo Tulion kuvamaailma
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta Antti Heikkinen: Mummo
20. Taiteilijaelämäkerta Minna Rytisalo: Rouva C.
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi Pierre Lemaitre: Verihäät
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin Kauko Röyhkä: Lapinpoika
23. Kirjassa on mukana meri Ulla-Lena Lundberg: Herttuatar ja kapteenin vaimo
24. Surullinen kirja Ane Riel: Pihka
25. Novellikokoelma Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia*
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt Miika Nousiainen: Juurihoito
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta Cara Delevingne ja Rowan Coleman: Mirror, Mirror
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä Clare Mackintosh: Minä näen sinut
29. Kirjassa on lohikäärme Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan Jojo Moyes: Ne jotka ymmärtävät kauneutta
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa Emmanuelle Pirotte: Vielä tänään olemme elossa*
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan Mooses Mentula: Isän kanssa kahden
33. Selviytymistarina Kristiina Vuori: Elinan surma
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta Ludovic Roubaudi: Sirkuksen miehiä*
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja Ilmar Taska: Pobeda 1946*
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa Jessie Burton: Muusa
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo JP Koskinen: Kalevanpoikien kronikka
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran
40. Kirjassa on lemmikkieläin Henni Kitti: Elävän näköiset
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti Lindsey Kelk: Ikuinen morsiusneito
42. Kirjan nimessä on adjektiivi Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle*
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen
44. Kirja liittyy johonkin peliin Fredrik Backman: Kiekkokaupunki
45. Palkittu tietokirja Ilari Aalto & Elina Helkala: Matka muinaiseen Suomeen
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana Herman Koch: Naapuri
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta Anne Swärd: Vera
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin*
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja Mikko Kamula: Iso härkä*
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja Leila Slimani: Kehtolaulu

Muuta luettua:

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta
Sophie Kinsella: Varsinainen talousihme
Sophie Kinsella: Muistatko minut?
Martina Haag: Olin niin varma meistä
Juha Hurme: Niemi
Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Anne B. Ragde: Elämänrakentajat
Essi Ihonen: Ainoa taivas
Tommi Kinnunen: Pintti*
Taina Latvala: Venetsialaiset
Anja Kauranen: Pimeää vain meidän silmillemme
Jyri Paretskoi: K15
Aki Ollikainen: Pastoraali
Camilla Grebe: Lemmikki
Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina*
Clare Macintosh: Anna minun olla
Robert Galbraith: Valkoinen kuolema
Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia
Milla Ollikainen: Vesiraukka
Liza Marklund: Helmifarmi

Linnunsiivin Siperiaan

Ulla-Lena Lundberg on lumonnut minut jo vuosia sitten ulkosaaristoon sijoittuvilla teoksillaan. Tänä vuonna olen lukenut Lundbergilta jo kaksi hieman aiemmasta poikkeavaa teosta. Herttuatar ja kapteenin vaimo kertoo purjelaiva Herzogin Ceciliesta, tämän kapteenista ja ennen kaikkea kapteenin vaimosta Pamela Erikssonista. Teos vie meidät myös kuvin purjelaivojen viimeisiin hetkiin ennen höyrylaivojen aikakautta. 

Linnunsiivin Siperiaan taas on Lundbergin oma matkakertomus - tai oikeastaan kaksi matkakertomusta - Siperian luontoon. Ensin Lundberg on matkalla syksyllä 1968, ja 1980 - 90-lukujen taitteessa Lundberg palaa Siperiaan useampana keväänä peräkkäin. Moni asia on Siperiassa muuttunut - ja toisaalta ei mikään. 

Mitä Lundberg sitten Siperiasta hakee? Hän kulkee kansainvälisen ryhmän mukana bongaamassa lintuja Siperian tiettömien taipaleiden takana. Linnut - en taida olla niistä kovin kiinnostunut. Jotenkin vain Lundbergin kuvaus vie mukanaan. Myös lintujen tarkkailu, mutta myös pienet, hersyvät havainnot tavoista, hotelleista, junista, historiasta, elämästä yleensäkin. 

Saappaat vettä lonksuen loiskuttelen tundran yli kotia kohti ja mietin, millainen aikakäsitys korkeuksissa istuvalla tunturipöllöllä mahtaa olla ja mitä se näkee katsellessaan Jäämerelle, joka on sumuseinämän takana ihmissilmän tavoittamattomissa. Ehkä minä samaistun kahlaajiin siksikin, että ne ovat kärsimättömiä ja hermostuneita niin kuin minäkin. Tunturipöllö ei ole kumpaakaan. Se on tutkimaton kuin kiinalainen vanhus, sillä on loputtomasti aikaa ja enemmän sopuleita kuin ihminen konsanaan tarvitsee. Antaa tuulen puhaltaa, antaa lumen tuiskuta. Aikaa tulee idästä koko ajan lisää. 

Lundbergin teos sopii Helmet-haasteessa kohtaan Kirjan nimessä on jokin paikka. Teos sopii mainiosti myös Tundran lumoissa -haasteeseen. 

Tunnustan. Ihan hiukan minussakin on lintubongaria.  Kävimme viime torstaina Lieksan Ruunaankoskella katsomassa Neitikoskea, ja mieheni kuvasi koskikaraa. Tiesittekö, että valtaosa Suomessa talvehtivista koskikaroista on Ruotsin ja Norjan kantaa?

Jessie Burton: Muusa

Jessie Burtonin Nukkekaappi vei minut viime vuoden puolella 1600-luvun Amsterdamiin. Teoksen maailma piti minut otteesaan, ja sivuja piti ahmia.

Valitettavasti Muusa ei viehätä minua yhtä paljon, vaan se jää keskinkertaiseksi viihderomaaniksi. Muusassa on kaksi aikatasoa. Eletään 1960-lukua Lontoossa. Trinidadilainen Odelle Bastien pääsee töihin taidegalleriaan. Pian hän törmää ihan muissa yhteyksissä nuoreen mieheen, joka on saanut äidiltään perinnöksi maalauksen ja haluaisi nyt myydä sen. Pienenä sivumausteena romaanissa on Odellen ihonväriin liittyvät viittaukset rasismiin. Nämä jäävät kuitenkin irrallisiksi maininnoiksi, eivätkä nouse teemaksi. Ehkäpä sellaiseksi yritetään tarjota Odellen sopeutumista ja juurtumista Lontooseen, yksinäisyyttäkin. Toisaalta brittivallan alaisena elänyt Odelle tuntee olevansa brittiläisempi kuin lontoolaissyntyiset tuttavansa.

Toinen aikataso vie lukijan 1930-luvun lopun kuohuvaan Espanjaan. Wieniläinen taidekauppias on vienyt juutalaisen perheensä "turvaan" Malagan lähistölle. Pian perhe tutustuu Teresaan ja tämän veljeen Isaaciin, joka on aloitteleva taidemaalari. Teresasta tulee Schlossin perheen kotiapulainen ja Olive-tyttären ystävä. Isaac kuuluu kapinallisiin, ja on kovasti nuoren Oliven mieleen. Oliven Sarah-äidistä tulee mieleen jokin Greta Garbon roolihahmo hänen haahuillessaan talossa silkkiaamutakissaan.

Tietenkin Odellen ystävän Lawrien perimä maalaus linkittyy Schlossin taidekauppoihin, mutta miksi taidegalleriassa työskentelevä Odellen esimies Marjorie Quick valahtaa kalpeaksi taulun nähtyään? Sehän selviää vain lukemalla.

Ehkäpä teemana voisi pitää oman tiensä löytämistä, taiteelle antautumista. Se tulee ilmi monen henkilön kohdalla teoksessa. Odelle ei maalaa, sen sijaan hän kirjoittaa. Odellen ja Lawrien suhde lähteekin liikkeelle Odellen ystävälleen lukemasta häärunosta. Siksipä sijoitankin tämän teoksen Helmet 2018 -lukuhaasteessa kohtaan 36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa.

Luin rakkaudesta kertovan runoni paperista, vaikka osasin sen ulkoa. Sanani hiljensivät huoneen. Ja kun lopetin, oli edelleen hiljaista, ja minä odotin Cynthin sanovan jotakin, mutta tuntui ettei edes hän pystynyt puhumaan. 

Hauskasti Burtonin teosten miljööt liittyvät vuoden sisällä tekemiini matkoihinikin. Hiihtolomalla olimme Amsterdamissa, ja nyt vuodenvaihteen vietimme Sevillassa ja Malagassa.

Anni Kytömäki: Kivitasku

Sata suomalaista 2017 - osa 8 

Anni Kytömäen Kivitasku (Gummerus, 2017) hurmaa lukijansa edeltäjänsä Kultarinnan tavoin. Luonto on tässäkin teoksessa tärkeässä osassa, ei ehkä kuitenkaan niin ilmiselvästi kuin Kultarinnassa. 

Kivitasku kulkee kolmella aikatasolla. Kaikki lähtee liikkeelle vuodesta 1959 ja Helenasta, jolla on taipumusta  masennukseen. Helenalla on suunnitelmia kesää varten:

Tänä kesänä hänen ei tarvitsisi sairastaa kamarissa kaihoa, laahustaa askareisiin ja aterioille ja kuunnella äidin vakuutteluja siitä miten elämä vielä löytäisi uomansa. 

Helenan haaveet eivät kuitenkaan toteudu.  Mustasaaressa, karulla ja kallioisella suvun saarella vietetyn kesän jälkeen Helena päätyy jonnekin ihan muualle. 

Toinen tarina lähtee liikkeelle 1800-luvun puolivälistä. Vallankumouksesta haaveillut kirjailija Sergei Gelovani-Volkonski seisoo jo teloitusta odottamassa, kun han saa tiedon armahduksesta ja joutuu pian kahleissa silmäkivikaivokselle Savoon, Riutanlahdessa olevaan Mustasaareen. Loukkaannuttuaan hän saa avukseen pienen Katinka-tyttösen, joka tuntuu seuraavan häntä joka paikkaan, tahtoipa hän tai ei.Tärkeäksi henkilöksi teoksessa nousee myös Maaria, Katinkan äiti. Maaria osaa vanhat loitsut ja pystyy lankeamaan loveen.

Kolmas tarina tutustuttaa meidät Vekaan ja tuo tarinan vuoteen 2012. Vekan pitäisi mennä sairaalaan osastohoitoon, mutta jotenkin vain hän päätyy linja-autolla Louhurantaan suvun mökille. Vekan rauhaa häiritsee Pike-sisko vauvoineen. 

Kolme erillistä kohtaloa tuntuvat aluksi hyvinkin  irrallisista ja oudoilta, mutta nivoutuvat lopussa juohevasti samaan tarinaan. Itse pidän eniten Sergein osuudesta. Luonto on vahvasti mukana kaikilla henkilöillä. Mustasaaren jylhät kalliot käräjäkivineen toimivat teoksen motiivina. Näille kallioille palataan useaan otteeseen, ja kuullaanpa näillä kallioilla teoksen nimilintua, kivitaskua. Teoksen nimeen sisältyy myös symboliikkaa, joka avautuu vasta teoksen lukemalla. Kieli on kuvailevaa. 

Tuuli soljuu järveltä levollisesti, kiipeää jyrkänteen reunan yli ja hiipii luoksemme, kohtaa hikiset lapset ja huokaa ohi. Jeremias loikoo virissä hymyillen, kevätilta viilentää punaisia rantuja hänen käsivarsissaan. Lapset penkovat nyyttejään, lasken heidät, kaikki ovat tallella. Silti jossain soitetaan ja huudetaan yhä. Äänet luikahtelevat tuulensäikeiden lomasta auringontulta loimottavan jäätikön reunoilta, kaukaa metsistä, kaikkialta maanpiiristä.

Tärkein teema teoksessa on vapaus. Se tulee esille monella tasolla. Onko Sergei vapaampi Pietarin aatelispoikana kuin kahleissa Riutanlahdessa? Helena haluaisi tavata Seikkailijan ja kulkea hänen jalanjäljissään. Vekalla on espanjan sanakirja hyllyssään. 

Kylmä yö painuu otsaa vasten. Murjurivi seisoo lumessa, ihmiset hakevat sisällä lämpöä toistensa luisevista vartaloista. Kaikki on väärin. Miksi asumme hyisessä helvetissä emmenkä tropiikissa. Miksi luonto on suunnitellut ihmisruumiin niin huonosti.

Yllättävää kyllä, laitan Kivitaskun Helmet-haasteen kohtaan 27. Kotipaikkakuntaani liittyvä kirja. Eräs kirjan henkilöistä lähtee "paikkakunnalle, jossa tehtiin suuria: oli päätetty hankkia järven pohjasta mittavasti tuoretta heinämaata. - - Höytiäisen matalat rannat olivat lihavaa mutaa, eittämättä yhtä hyvää kasvupohjaa kuin Ukrainan laajat arot." Näiltä Höytiäisen Reposelän vesijättömailta osti mieheni isoisä tilan 1930-luvulta. Talomme alla on vanhaa Höytiäisen pohjaa, nyt ranta on tuossa parin-kolmensadan metrin päässä. Rantakivikoita löytyy keskeltä metsää. (Kuva on mieheni ottama.)

 

Affinity Konar: Elävien kirja

Olen lukenut hurjan paljon holokaustista kertovia kirjoja, koskettavia selviytymistarinoita, jotka tietysti olosuhteista johtuen muistuvat toisiaan. Affinity Konarin teos Elävien kirja (WSOY, 2017) tuo kauhistuttavuudessaankin jotain uutta, sillä näkökulma on 12-vuotiaiden kaksostyttöjen, jotka "pääsevät" Sedän, Mengelen, koekaniineiksi Auschwitzissa.

Siskokset, Pearl ja Stasha, toimivat vuorotellen kertojina. Näin siskosten teot näyttäytyvät kahdesta suunnasta ja teos saa syvyyttä. Mengelen teoilla ei teoksessa mässäillä, mutta julmuus ja mielettömyys tulevat kuitenkin esille. Epäinhimilliset ihmiskokeet ovat toisaalta siskoksille tae mahdolliseen selviytymiseen. Kaksoset päättävätkin jakaa toisilleen tehtävät: Pearlin on muistettava menneisyys Stashan keskittyessä tulevaisuuteen.

Elävien kirja on kuvaus kaksosten välisestä rakkaudesta ja hyvin vahvasta siteestä. Sanotaanhan, että kaksonen voi tuntea toiselle aiheutettavan kivun. Itselläni ei tästä ole kokemusta. Joka tapauksessa tyttöjä pitää heikossa elämänliekissä ajatus siitä, että toinen selviäisi jotenkin Sedän teoista. Teoksen henkilöt ovat ainakin ulkoisesti tavallisiin keskitysleirikuvauksiin verrattuna erikoisia, keräsihän Mengele ympärilleen niin kaksoset, kolmoset, lyhytkasvuiset kuin albiinotkin. Jokainen on kuitenkin tunteva yksilö, jonkun lapsi, sisar.

Loppupuolella  intensiivisyys laskee ja teos tuntuu hieman "läsähtävän". Kokonaisuus on kuitenkin lukukokemuksena positiivinen, varsinkin kauniin kielen takia. Tarkat kuvaukset ja kokemattoman nuoren näkökulma ovat parhaita puolia.

Pearlissa oli uudenlaista harmautta; silmien alle oli kuin huomaamatta tullut hopeiset kuut, ja kun näin kerran sattumalta hänen kielensä, huomasin että siihen oli kasvanut nukkapeite. Pearlin kieli oli aina ollut paljon viisaampi kuin minun. Sanoin itselleni, että se oli pukenut sen ruman takin suojakseen, estämään sitä sanomasta rumia asioita, ja että oma kieleni hyötyisi sekin vastaavanlaisesta varokeinosta.

Kävin muutama vuosi sitten Auschwitzissa, joten minun oli helppo nähdä tapahtumat mielessäni. Ihme, jos tästä kirjasta ei tehdä elokuvaa.

Laitan tämän Helmet haasteen kohtaan 21. Sankaritarina.

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä

Sata suomalaista 2017 - osa 7

Sini Helmisen Kaarnan kätkössä (Myllylahti, 2017) "aloittaa neliosaisen reaalifantasiasarjan Väkiveriset, jossa kotimainen mytologia tunkeutuu elävänä ja kihelmöivänä nuorten arkeen". Näin teosta kuvaillaan takakannessa. Teoksen päähenkilö on lukion päättävä Pinja, suorittaja, joka penkkaripäivänä huomaa poikaystävänsä Artun pettäneen hänet ilkeästi - ja vieläpä Pinjan parhaan ystävän kanssa. Mikä klassinen - ja herkullinen - aloitus!

Pinjalla on salaisuus. Hän on ollut pienenä selkäleikkauksessa, josta on jäänyt kipeät arvet. Yhdessä tämän ja hylätyksi tulemisen kokemuksen takia Pinja linnoittautuu kotiinsa. Vain pikkusisko saa hänet irtautumaan eristäytyneisyydestään. Kuka on Tuulia, tyttö, joka ilmestyy tyhjästä Pinjaa häiritsemään ja jonka kanssa Pinja kinastelee niin, että äiti ehdottelee jo psykiatrin tapaamista. Terapiaan Pinja ei mene, mutta äiti saa hänet pakotettua menemään töihin hoitamaan kaupungin istutuksia. Samassa paikassa on töissä Virve, punatukkainen ja vihreätukkainen tyttö, joka tuoksuu pihkalle ja joka saa Pinjan oudon sekaisin. Mitä tapahtuu Hollolassa, isovanhempien luona, jonne äiti on karkottanut Pinjan "epänormaalin" suhteen takia? 

Teoksesta on hankala kertoa, jottei paljastaisi liikaa juonesta. Selitys Pinjan outoon synnynnäiseen "selkävammaan" löytyy. Teoksessa kuljetaan niin reaalimaailmassa kuin Hiiden mailla sekä Tapion ja Tellervon tanhuvilla. Suomalaisen mytologian hahmot, metsänneidot ja sinipiiat tulevat tutuiksi, mutta kovin pintapuolisesti. Henkilöt jäävät kovin stereotypisiksi, eikä asioiden anneta kehittyä tarpeeksi hitaasti. Toisaalta kysehän on neliosaisen sarjan aloitus, joten toiveissa on henkilöiden syventäminen. Varsinkin Pinjan äiti jää ohueksi, samoin Arttu. Täysin ei myöskään vielä käy selville, mikä Virven on ajanut kotoaan. Pelkkä kyllästyminen paikkaan ei riitä.

Mytologian tuominen nykypäivään on kiinnostavaa. Ehkäpä palaamme vielä Hiitolaankin, nyt siellä vierailu jäi lyhyeksi pyrähdykseksi. Huumoria on yritetty tuoda mukaan, mutta lähinnä Tuulian puhekielinen sanailu tuo myötähäpeää. Pinjan seksuaali-identiteetin hakeminen on ihan kiinnostava aihe, mutta tässä minusta jopa turha. Aineksia on liian paljon, ja epäloogisuuksiakin on. Opettajaäidin lapsi on päiväkodissa kesälläkin, isoisä vie alaikäisen baariin jne. Jostakin kumman syystä minulle tulee mieleen, että teos olisi toiminut parhaiten itsenäisenä teoksena, jossa olisi keskitytty Pinjan elämään abivuoden jälkeen, henkiseen kasvuun ja petoksesta selviytymiseen, ilman väkisin liimattua fantasiaosuutta. Nyt jää mielikuva, että Pinjan nykypäivä oli ympätty teokseen hutiloiden, jotta päästää fantasiaosuuksiin. Osuudet ovat kuin eri teoksista. Ehkäpä tämä tasoittuu jatko-osien myötä.  Pakko kuitenkin kysyä, miksi esikoiskirjan pitää aloittaa neliosainen sarja.

Aion siis tosiaan lukea jatko-osat, vaikka tässä kriittinen olenkin ollut. Toki otan teoksen esille myös vinkatessani kirjoja yläkoululaisille. Ehkäpä jonkun saa tarttumaan kirjaan tälläkin, jos ei muuta niin kertomalla, että tässä alaikäinen ryyppää. Se toimii aina. 

Helmet-haasteessa laitan tämän kohtaan 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja. Kirjastossamme on ulko-oven luona nuortenkirjahylly, jossa on henkilökunnan suosituksia houkuttelemassa nuoria (ja vähän vanhempiakin) lukemaan.

Tess Gerritsen: Luutarha

Vielä tässäkin blogissa luetaan. Bloggaaminen on vain jäänyt, koska työpöydän ääressä istuminen on ollut niin kivuliasta. Tilanne on nyt kuitenkin parempi. Lannerankani siis murtui kolme kuukautta sitten, ja olin kaksi kuukautta sairauslomalla. Kolmeksi viikoksi ehdin töihin lukuvuoden lopputohinoihin. Kevään aikana lukemani kirjat löytyvät Helmet-lukuhaasteen listauksesta tuosta sivupalkin linkistä. 

Puolitoista viikkoa sitten tarvitsin lukemista juna- ja lentomatkoille. Siivet veivät Udmurtiaan, syvälle Venäjälle. Matkoille otan yleensä mukaan pokkareita niiden keveyden takia. Kevyeksi osoittautui myös sisällöltään kotihyllystä löytynyt, ystävältä saatu kierrätyskirja - Tess Gerritsenin Luutarha. Tässä kymmenkunta vuotta sitten ilmestyneessä teoksessa lähtökohta on kiinnostava. Parisuhteessa pettynyt Julia ostaa ränsistyneen talon puutarhoineen Bostonin lähettyviltä. Kuinka ollakaan puutarhasta löytyy ruumis. 

Nykypäivän rinnalla lähtee kulkemaan toinen aikataso - 1800-luvun alkupuolen Boston. Fokus siirtyy köyhään lääkäriopiskelijaan Norris Marshalliin ja irlantilaissiirtolaiseen Mary Connollyyn. Bostonissa riehuu myös "viikatemies", kauhistuttava sarjamurhaaja. Joku yrittää lavastaa Norrisin syylliseksi. Ja miksi viikatemies tuntuu olevan Maryn vastasyntyneen siskontytön kannoilla? 

Hyviä puolia teoksessa on ovat makaaberit kuvaukset lääkäriopintojen menetelmistä ja se, ettei "viikatemiehen" henkilöllisyys selviä heti alussa. Teoksen henkilöt jäävät sen sijaan yksipuolisiksi ja tapahtumat ennalta-arvattaviksi. Voi miksi, miksi, on aina pakko saada mukaan se pakollinen väkisin väännetty rakastuminen! 

Enpä tiedä, tarvinneeko Gerritseniin palata. Menköön tämä lukuhaasteessa kohtaan 43: Kirja, jonka lukemista olen suunnitellut pidempään. Onhan tämä maannut hyllyssäni jo toista vuotta. 

Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla

 Sata suomalaista 2017 - osa 6

Mikko Kamulan huikea esikoisteos Ikimetsien sydänmailla (Gummerus, 2017) aloittaa Metsän kansa -sarjan. Kamulan teos sijoittuu 1400-luvun Savoon - Leppävirran, Juvan ja Rantasalmen tietämille. Suuressa roolissa teoksessa ovat vesistöt, tuon ajan kulkuväylät. 

Teoksen keskiössä on Juko Rautaparta ja hänen perheensä - Mallu-äiti, lapset Heiska, Varpu ja Tenho sekä tuore vaimo Mateli. Perhe on muuttanut Juvan seudulta erästelymailleen pohjoisemmaksi verotusta pakoon. Eletään aikaa, jolloin lappalaiset vielä puolustavat erämaitaan samaan aikaan kun karjalaiset etsivät uusia metsästys- ja kalamaita. Tässä puristuksessa elää Juko perheineen. Päivämatkan säteellä on muutama muukin asukas, mukaan lukien vahva tietäjä Yörnin äijä. 

Teoksen tapahtumien myötä nuori Heiska kasvaa aikamieheksi. Välillä tarkastelun kohteeksi pääsee teini-ikäinen Varpu ja hänen hieman ristiriitainenkin suhteensa nuoreen äitipuoleen. Kolmantena päähenkilönä on Tenho-poika, jonka talon Mökkö-haltija tuntuu ottaneen suojiinsa. Tenho näkee ja kuulee sellaista, mitä muu perhe ei huomaa. 

Lähes 700-sivuiseen järkäleeseen mahtuu paljon. Vietetään niin köyriä, karhunpeijaisia kuin Ukon vakkoja, painitaan karhun kanssa ja otetaan mittaa veroja kantavasta neljännesmiehestä. Paljon jää jännitteitä jatko-osiin.

Olennaiseksi osaksi Kamulan teosta nousevat ikivanha kansanusko ja shamanismikin. Tämä on toisaalta niin teoksen lumo kuin kirokin. Kun yhteen teokseen saadaan niin kodin- ja riihenhaltijat, maahiset, metsänpeitto, käärmeiden käräjät ja aarnitulet, monesta muusta puhumattakaan, on lukijalla ähky. Totta kai elämä tuolloin on varmasti ollut täynnä uskomuksia ja loitsuja, mutta hiukan olisi voinut suitsia rönsyilyä tässä aiheessa. Juoni teoksessa on kyllä selkeä, teos helppolukuinen ja pitää otteessaan kaikesta huolimatta. Toisaalta kansanuskon tuominen teokseen on minusta lumoavaa. Tämä ehkä selittyy kiinnostukseni kohteista - olenhan suomen kielen ja kirjallisuuden lisäksi opiskellut perinteentutkimusta (R.I.P. Anna-Leena Siikala) ja Suomen historiaa. 

Teoksen kielessä jäi muutama kohta askarruttamaan. Esimerkiksi kymmenissä olevan Tenhon tuumailut tuntuvat paikoin hieman kypsemmän ihmisen ajatuksilta. Moderni yleiskieli 1400-luvun nuoren suussa on paikoin hieman kummallista, mutta eipä minulla oikein ole muutakaan tilalle ehdottaa. Nykysavo tietysti taittuu minulta, mutta voisi aiheuttaa väristyksiä monelle lukijalle. 

Jatkoa Rautaparran perheen tarinalle jään odottamaan levollisin mielin. Näin muuten viime viikolla ketun - ei se kuitenkaan tainnut ristiturkkinen olla. 

Tämä menee Helmet-haasteessa kohtaan 34. Kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt. Kävisiköhän tämä myös Muuttoliikkeessä-haasteeseen?

Markku Pääskynen: Tämän maailman tärkeimmät asiat

Sata suomalaista 2017 - osa 5

Lukupiirissämme on nyt luettu palkittuja teoksia satunnaisilta vuosilta. Vuonna 2006 Savonia-palkinnon sai Markku Pääskynen teoksellaan Tämän maailman tärkeimmät asiat (Tammi). Teos sopii mainiosti Helmet-haasteen kohtaan 19. Yhdenpäivänromaani.

Teoksen päähenkilö on Helsingissä asuva nuorehko mies, kirjailija, joka odottaa äitiään vierailulle. Teosta rytmittää äidin junamatka pohjoisesta etelään. Kerronnan rytmi onkin ehkä teoksen silmiinpistävin asia. Minäkertoja palaa tämän tästä lapsuuteensa ja nuoruuteensa, muistelee näkemäänsä ja kokemaansa. Toisinaan hän taas ennakoi tulevaa. Paikka paikoin kertoja vyöryttää kuvia ja tapahtumia hengästyttävään tahtiin luetteloimalla. Sitten kerronta taas tasaantuu, vetää henkeä. Nykyhetkessä liikutaan Helsingissä, raitiovaunujen kolinassa (raitiovaunu motiivina näyttäytyy myös Pääskysen Etanat-teoksessa, muita en ole lukenut). Menneisyydessä kotimaisemassa, eksoottisen Tikan-ukon luona, Puolassa ja monessa muusa paikassa Meleenan kanssa ja ilman Meleenaa. 

Tämä Meleena, joka katoaa kertojan elämästä ja sitten palaa, saa minusta ehkä turhankin paljon teoksessa tilaa. Kertojan havainnot siitä, mikä vaikuttaa kirjoittamiseen ja kirjailijan uran alkamiseen, vievät jo itsessään pitkälle. Laura Honkasalon kuvat ovat kuvaavia, mutta eivät nekään mitenkään tarpeellisia. Kovin samantyyppisiä ovat nämä kaksi viimeksi lukemaani teosta - Haahtelan Mistä maailmat alkavat ja tämä. Tunnelma!

"Iso lintu kiipesi Töölönlahden huviloiden ylle ja rojahti puuhun lähelle sitä taloa joka oli lattiasta kattoon täynnä vanhaa tavaraa, tuoleja, pöytiä, kirjoituskoneita, käsinpuhallettuja viinipulloja, galvanoituja kastelukannuja ja pahviselkäisiä kirjoja longolle taipuneissa hyllyissö. Hyllyjen edessä istui ahne pesemätön mies myymässä tavaroita joita kukaan ei ostanut. Hirret paukkuivat ja seinäkello löi vaikka se oli pysähtynyt. Rotta juoksi kellarissa vatsa roikkuen. Pihalla mätäni ruudullisia olkipatjoja."

Markku Pääskynen on kyllä kirjailija, jonka tuotantoon on palattava. 

Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat

Sata suomalaista 2017 - osa 4

Pelkään puhua tästä. Sanani eivät kuitenkaan riitä. Jos pitäisi nimetä ainoastaan yksi lempikirjailija, luultavasti se olisi kohdallani juuri Joel Haahtela. Olen lukenut koko hänen tuotantonsa, ja omistankin aika monta teosta. Juuri nyt pari on lainassa ysiluokkalaisella tytöllä, jonka sain houkuteltua tekemään kirjallisuustutkielmansa Haahtelasta. Oma ysiluokkalaiseni teki kyseisen työn J.P. Koskisesta - onneksi eri kouluun. 

Haahtelan uusin, Mistä maailmat alkavat, sijoittuu pääasiassa (loppua lukuunottamatta) 1950 - 70-luvuille. Päähenkilö on Visa Lehtinen, joka elelee Helsingissä Luotsikadulla äitinsä kanssa kahden. Isän vei sota - ja koko teoksen ajan Visa tuntuukin etsivän isäänsä tutkimalla ja tarkkailemalla itseään ja ympäristöään. Äitiin suhde tuntuu olevan epätodellisen hyvä. Onko noin kilttejä poikia olemassakaan! Elokuvateatterissa paikannäyttäjänä toimiva Visa saa sytykkeen: hän näkee elokuvan Vincent van Goghista.

Kummalliset ja karmivat sanat kaikuivat pojan mielessä, Vincentin hurjistunut ilme, miehen kipunoivat silmät, kasvot kynttilänvalossa, pään ympärille kietaistu verta valuva kääre. Pojasta tuntui, ettei hän ollut vain nähnyt elokuvaa, vaan sukeltanut elokuvan sisään ja sen myötä toiseen maailmaan; että elokuvateatterin valkokangas oli maailmojen välinen portti,  joka sinä iltana äkisti avautui.

Sideharso, jota Visa kuljettaa mukanaan koko elämänsä ajan, nousee teoksessa motiiviksi ja saa symboliarvon. Mielestäni se kuvaa taiteentekemisen ehdottomuutta, mikä Visalle paljastuu tuona talvisena iltana Kauppatorin laidalla. Visalla ei ole vaihtoehtoja, hänen on aloitettava maalaaminen. "- - kaikkein suurimman onnen täytyi kulkea lähellä kaikkein suurinta onnettomuutta - -". Itse hän toteaa sideharson tuovan hänelle turvantunteen. Toisena motiivina ovat Haahtelalle niin ominaiset tähdet: "Aloitan ylhäältä ja vedän pensselin taivaan halki, töpöttelen tähdet mihin haluan. Yhden tähden panen loistamaan muita kirkkaammin."

Visa lähtee opiskelemaan Vapaaseen Taidekouluun. Hän tutustuu salaperäiseen Tapioon, jonka ystävyys osoittautuu tärkeäksi mutta niin kipeäksi. Tapion kautta hän oppii tuntemaan myös Helmin, Tapion siskon, kenties sielunkumppaninsa. Taidekoulussa Visa joutuu keskelle kiivasta väittelyä taiteen syvimmästä olemuksesta. Ja sitten - viimein - Visa uskaltaa lähteä. Puolen vuoden taideopinnot Italiassa eivät riitä, Visa ei malta lähteä kotiin. Kun hän sitten vuosien jälkeen palaa, on hänen taiteensa kuin "tunnistamaton kappale, joka on jäänyt kaikkien yötaivaalle suunnattujen kaukoputkien katveeseen".

Koko teoksen ajan kuvataan myös maailman kuohuntaa, joissain kohti mielestäni jopa turhaankin. En ole täysin haltioitunut loppuratkaisustakaan. Yhdeksän viimeistä sivua voisi jäädä pois ja loppu avoimemmaksi. 

Mutta se kieli! Miten kukaan pystyy kuvaamaan asioita tuolla tavalla. Kuulas voisi olla sana, joka kuvaa Haahtelan kieltä. Surumielinen mutta ei missään nimessä raskas - tähtikirkas yö, leijaileva lumi. "Silti mielen valtasi hetkittäin kitkerän tuntuinen oivallus siitä kuinka oma yksityinen maailma kulki tyystin toista rataa kuin ulkopuolinen maailma, noudatti eri lakeja. Ihminen saattoi ylenkatseessaan tai valheellisen riemun tunnossa sekoittaa ne toisiinsa, mutta lopulta meistä muodostui seinälle vain kuva, rahiseva projektio - -."

Helmet-haasteessa tämä menee kohtaan 49. Vuoden 2017 uutuuskirja.