Helmet-lukuhaasteen sain kunnialla suoritetuksi, mutta muissa vuoden 2019 haasteissa tulokset jäivät laihoiksi.
Mennään metsään - lukuhaasteeseen 2019! osallistun seuraavilla teoksilla:
1) J.P. Koskinen: Tulisiipi
Päähenkilö Kaarle menee teoksessa metsään ja löytää sieltä jotakin, mikä ei jätä hänen mieltään rauhaan koko loppuelämän aikana.
2) Mikko Kamula: Tuonela
Matkat Etelä-Savon tiettömissä maisemissa ovat pitkät. Vesiteitse pääsee, mutta pakko on myös patikoida tai hiihtää päiväkausia ikiaikaisissa metsissä.
3) Ville Kuronen: Ei kuu kuule, ei päivä näe
Maaseudun miehet pistivät -50-luvulla kintaat ja nahkarukkaset ja lähtivät savotoille tienuuseen. Niin myös Ville Kurosen teoksessa. Perheen poika ajelee tukkilastissa reellä vielä metsäänkin, kun ei osaa ohjastaa hevostaan alamäessä.
4) Olli Jalonen: Taivaanpallo
Pikku-Angus kiipeää puuhun tekemään muistiinpanoja taivaankappaleiden liikkeistä vielä vuosia Kelleyn vierailun jälkeen.
Taimikonhoitajaksi taisin jäädä tässä haasteessa.
Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen sain luettua hyllystäni kaksi teosta (ei lasketa, kuinka monta uutta tuli tilalle). Luetut teokset ovat Arnaldur Indridasonin Petsamo ja Teemu Keskisarjan Saapasnahkatorni - Aleksis Kiven elämänkertomus.
#runo19 -haasteeseen sain luettua vain yhden runoteoksen - Claes Anderssonin teoksen Maanalainen näkötorni. Teoksesta poimin seuraavat säkeet:
"Kätkeydyn kellariin, jotta en
unohtaisi näköalaa".
