Viime vuoden mieleenpainuvin lukukokemus oli John Williamsin Stoner. Kertomus miehestä, joka rakasti kirjoja. Eipä olekaan ihme, että odotukset olivat korkealla saadessani käteeni toisen Williamsilta suomennetun teoksen Butcher´s Crossing. Alkuperäinen teos on ilmestynyt Yhdysvalloissa 1960.
Butcher´s Crossingin miljöö eroaa Stonerista täysin. Eletään 1870-lukua. Nuori William Andrews jättää yliopisto-opintonsa kesken ja lähtee etsimään itseään länteen. Hän saapuu pahaiseen Butcher´s Crossingin kylään, ja paksun rahavyönsä myötä huomaa pian olevansa pienen biisoninmetsästäjäryhmän rahoittaja. Muut luulevat, että Williä on "höynäytetty", mutta lukija tietää paremmin: Willin tavoitteena on päästä preerialle, mahdollisimman syvälle luontoon.
Tappokone Miller, ilkeä nylkijä-Schneider sekä Charley Hoge, härkävankkurien hallitsija, lähtevät matkaan, jonka on määrä kestää muutama viikko. Miller on kymmenisen vuotta aikaisemmin nähnyt syrjäisessä laaksossa valtavan biisonilauman ja on siitä asti haaveillut palaavansa tappamaan puhvelit. Will Andrews on matkassa keltanokkana, joka joutuu voittamaan itsensä yhä uudelleen vastaan tulevissa haasteissa.
Teoksen aihe on kauhea. Miehet toimivat kuin koneet tappaessaan ja nylkiessään biisoneita. Lopulta myös Andrews. Kuitenkin Williams saa kaiken näyttämään karmaisevuudessaan kauniilta. Villi luonto, joka ei armoa tunne, mutta villi luonto myös ihmisen sisällä. Lähellä on kuitenkin jo uusi aika, rautatie on valjastettu kulkemaan läpi preerian. Sama haikeus kuin Stonerissa on myös Willissä. Butcher´s Crossissa Will näkee itsensä kuin ulkoapäin pohtiessaan pahuutta ja ihmisyyttä.
"Se oli jotain, Andrews jatkoi katkonaisesti muttei pystynyt sanomaan mitä halusi. Se oli jotain, minkä hän oli tuntenut sisimmässään hetkittäin pitkällä ratsastuksella tasangon halki ja biisonijahdissa silmänräpäyksen ajan, kun iso eläin oli tutissut ja rojahtanut maahan, ja kuumassa, tukahduttavassa lemussa, joka oli noussut ruhosta nyljettäessä, ja myräkän kaikenkattavassa valkeudessa ja siinä miten tiettömältä, jäljettömältä laakso oli näyttänyt myräkän jälkeen. Oliko se kaikissa? hän kysyi käyttämättä noita sanoja."
Odotukset täyttyivät.
Butcher´s Crossingista on hienosti kirjoittanut mm. Kaisa Reetta.
torstai 31. maaliskuuta 2016
Linnuntietä aikuisten maailmaan
Ann-Marie MacDonaldin teoksessa Linnuntietä (suom. 2004) eletään kylmän
sodan aikaa. Pieni Madeleine-tyttö muuttaa Jack-isänsä, Mimi-äitinsä ja
Mike-veljensä kanssa isän komennukselta Saksasta takaisin Kanadaan. Isä
on ilmavoimien kouluttaja, armeijan leivissä siis, ja komennuspaikka on
vaihtunut tiuhaan. Mimi-äiti hoitaa taloutta esimerkillisen kotirouvan
tavoin. Teoksen näkökulma on pääasiassa Madeleinen, paikoin Jackin.
Alku on auvoisa. Perheestä on ihanaa muuttaa kotiin. Koulutuspaikka on vanhemmille tuttu. Kuitenkin Madeleine on Saksassa syntynyt, Deutches Mädchen, ja hän muistelee Saksaa kotinaan. Pikku hiljaa teoksen sävy muuttuu. Madeleinelle tapahtuu asioita joita ei kenellekään soisi tapahtuvan. Jackilla on oma salaisuutensa. Kuuban kriisi kiristää tunnelmaa yhteisössä, lapset koulussa varautuvat ydinsotaan. Ketkä ehtivät ensin kuuhun - amerikkalaiset vai neuvostoliittolaiset? Huoliteltu Mimi on aina valmiina auttamaan naapuria, palvelemaan miestään, siivoamaan keittiön ja piilottamaan siivoustakin Jackilta. Jotenkin Mimistä tulee mieleen Stepfordin naiset -elokuvan robottivaimot.
Pidin kirjasta paljon.Teoksessa on paljon meneillään. Samalla kun se on Madeleinen kasvukertomus, siitä kehkeytyy myös oivallinen dekkari. Madeleinen luokkatoveri murhataan. Kuka tappoi Clairen? Joutuuko oikea syyllinen vastuuseen teokseen. Syyllisyys onkin teoksen tärkein teema, ja syyllisyyttä tarkastellaan eri näkökulmista ja eri syistä. MacDonaldin vahvuus on lapsen elämän kuvaaminen kaikkine iloineen ja pelkoineen. Lopussa päästään hetkeksi tarkastelemaan myös Madeleinen aikuisuutta.
Alku on auvoisa. Perheestä on ihanaa muuttaa kotiin. Koulutuspaikka on vanhemmille tuttu. Kuitenkin Madeleine on Saksassa syntynyt, Deutches Mädchen, ja hän muistelee Saksaa kotinaan. Pikku hiljaa teoksen sävy muuttuu. Madeleinelle tapahtuu asioita joita ei kenellekään soisi tapahtuvan. Jackilla on oma salaisuutensa. Kuuban kriisi kiristää tunnelmaa yhteisössä, lapset koulussa varautuvat ydinsotaan. Ketkä ehtivät ensin kuuhun - amerikkalaiset vai neuvostoliittolaiset? Huoliteltu Mimi on aina valmiina auttamaan naapuria, palvelemaan miestään, siivoamaan keittiön ja piilottamaan siivoustakin Jackilta. Jotenkin Mimistä tulee mieleen Stepfordin naiset -elokuvan robottivaimot.
Pidin kirjasta paljon.Teoksessa on paljon meneillään. Samalla kun se on Madeleinen kasvukertomus, siitä kehkeytyy myös oivallinen dekkari. Madeleinen luokkatoveri murhataan. Kuka tappoi Clairen? Joutuuko oikea syyllinen vastuuseen teokseen. Syyllisyys onkin teoksen tärkein teema, ja syyllisyyttä tarkastellaan eri näkökulmista ja eri syistä. MacDonaldin vahvuus on lapsen elämän kuvaaminen kaikkine iloineen ja pelkoineen. Lopussa päästään hetkeksi tarkastelemaan myös Madeleinen aikuisuutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)