Linnuntietä aikuisten maailmaan

Ann-Marie MacDonaldin teoksessa Linnuntietä (suom. 2004) eletään kylmän sodan aikaa. Pieni Madeleine-tyttö muuttaa Jack-isänsä, Mimi-äitinsä ja Mike-veljensä kanssa isän komennukselta Saksasta takaisin Kanadaan. Isä on ilmavoimien kouluttaja, armeijan leivissä siis, ja komennuspaikka on vaihtunut tiuhaan. Mimi-äiti hoitaa taloutta esimerkillisen kotirouvan tavoin. Teoksen näkökulma on pääasiassa Madeleinen, paikoin Jackin. 

Alku on auvoisa. Perheestä on ihanaa muuttaa kotiin. Koulutuspaikka on vanhemmille tuttu. Kuitenkin Madeleine on Saksassa syntynyt, Deutches Mädchen, ja hän muistelee Saksaa kotinaan. Pikku hiljaa teoksen sävy muuttuu. Madeleinelle tapahtuu asioita joita ei kenellekään soisi tapahtuvan. Jackilla on oma salaisuutensa. Kuuban kriisi kiristää tunnelmaa yhteisössä, lapset koulussa varautuvat ydinsotaan. Ketkä ehtivät ensin kuuhun - amerikkalaiset vai neuvostoliittolaiset? Huoliteltu Mimi on aina valmiina auttamaan naapuria, palvelemaan miestään, siivoamaan keittiön ja piilottamaan siivoustakin Jackilta. Jotenkin Mimistä tulee mieleen Stepfordin naiset -elokuvan robottivaimot.

Pidin kirjasta paljon.Teoksessa on paljon meneillään. Samalla kun se on Madeleinen kasvukertomus, siitä kehkeytyy myös oivallinen dekkari. Madeleinen luokkatoveri murhataan. Kuka tappoi Clairen? Joutuuko oikea syyllinen vastuuseen teokseen. Syyllisyys onkin teoksen tärkein teema, ja syyllisyyttä tarkastellaan eri näkökulmista ja eri syistä. MacDonaldin vahvuus on lapsen elämän kuvaaminen kaikkine iloineen ja pelkoineen. Lopussa päästään hetkeksi tarkastelemaan myös Madeleinen aikuisuutta.