Paflagonian perilliset

Sain ystävältäni vinkin mielenkiintoisesta kirjasta, jossa kiehtoviin kuviin yhdistyy tiedemiehen päiväkirja 1800-luvun alkupuolelta. Eihän tässä mitään ihmeellistä ole, vai mitä? No onpa hyvinkin. Päiväkirja koostuu venäläisen, tosin Ranskassa asuvan, Iax Agolaskyn muistiinpanoista Luoteis-Venäjän metsissä hänen toimiessaan ranskalaisen professori Moltiquen apulaisena. Tavoitteena on löytää huhuttu metsänkansa, jonka avulla Moltique pääsisi lukeutumaan uskottavien tiedemiesten joukkoon.


Kansa löytyykin, mutta kaikki ei mene Moltiquen suunnitelmien mukaan. Tämän Virve Sammalkorven Paflagonian perilliset - Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut -teoksen pohjana ovat Pekka Nikruksen Varjojen lapset -taidevalokuvat. Minusta kuvat ovat jollakin tavoin karmivia. Kuvien lapsilla on paljon eläimellisiä piirteitä - ihoa peittää paksu karvapeite, korvat ovat suipon hiirimäiset tai nenän sijaan lapsella onkin suden kuono. Iaxin päiväkirjamerkinnät kaikessa fragmentatiivisuudessaan ovat toimivia ja inhimillisiäkin. Tiedemiehen toiveet ja pelot tulevat esille.

Jotakin kiehtovaa teoksessa kuitenkin on. Se herättää ajatuksia toiseuden kohtaamisesta ja sietämisestä. Ihmisarvosta - ja voisi kai sanoa eläinarvosta. Mikä erottaa ihmisen ja eläimen? Mikä on nykypäivänä kohtalo lapsella, jonka ihoa peittää tumma karva? Sirkus?

Sijoitan tämän teoksen Helmet 2017 -lukuhaasteessa kohtaan 9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja.