torstai 15. maaliskuuta 2018

Linnunsiivin Siperiaan

Ulla-Lena Lundberg on lumonnut minut jo vuosia sitten ulkosaaristoon sijoittuvilla teoksillaan. Tänä vuonna olen lukenut Lundbergilta jo kaksi hieman aiemmasta poikkeavaa teosta. Herttuatar ja kapteenin vaimo kertoo purjelaiva Herzogin Ceciliesta, tämän kapteenista ja ennen kaikkea kapteenin vaimosta Pamela Erikssonista. Teos vie meidät myös kuvin purjelaivojen viimeisiin hetkiin ennen höyrylaivojen aikakautta. 



Linnunsiivin Siperiaan taas on Lundbergin oma matkakertomus - tai oikeastaan kaksi matkakertomusta - Siperian luontoon. Ensin Lundberg on matkalla syksyllä 1968, ja 1980 - 90-lukujen taitteessa Lundberg palaa Siperiaan useampana keväänä peräkkäin. Moni asia on Siperiassa muuttunut - ja toisaalta ei mikään. 


Mitä Lundberg sitten Siperiasta hakee? Hän kulkee kansainvälisen ryhmän mukana bongaamassa lintuja Siperian tiettömien taipaleiden takana. Linnut - en taida olla niistä kovin kiinnostunut. Jotenkin vain Lundbergin kuvaus vie mukanaan. Myös lintujen tarkkailu, mutta myös pienet, hersyvät havainnot tavoista, hotelleista, junista, historiasta, elämästä yleensäkin. 

Saappaat vettä lonksuen loiskuttelen tundran yli kotia kohti ja mietin, millainen aikakäsitys korkeuksissa istuvalla tunturipöllöllä mahtaa olla ja mitä se näkee katsellessaan Jäämerelle, joka on sumuseinämän takana ihmissilmän tavoittamattomissa. Ehkä minä samaistun kahlaajiin siksikin, että ne ovat kärsimättömiä ja hermostuneita niin kuin minäkin. Tunturipöllö ei ole kumpaakaan. Se on tutkimaton kuin kiinalainen vanhus, sillä on loputtomasti aikaa ja enemmän sopuleita kuin ihminen konsanaan tarvitsee. Antaa tuulen puhaltaa, antaa lumen tuiskuta. Aikaa tulee idästä koko ajan lisää. 

Lundbergin teos sopii Helmet-haasteessa kohtaan Kirjan nimessä on jokin paikka. Teos sopii mainiosti myös Tundran lumoissa -haasteeseen. 



Tunnustan. Ihan hiukan minussakin on lintubongaria.  Kävimme viime torstaina Lieksan Ruunaankoskella katsomassa Neitikoskea, ja mieheni kuvasi koskikaraa. Tiesittekö, että valtaosa Suomessa talvehtivista koskikaroista on Ruotsin ja Norjan kantaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti