Kirja on aluksi ärsyttävä. Hyvin lyhyiden, puolenkin sivun pituisten kappaleiden jälkeen kertoja vaihtuu, eikä lukija oikein tahdo pysyä perässä. Jossakin vaiheessa lukijallekin alkaa kirkastua, kuka on kuka. Kuva Samuelista on pirstaleinen, samoin Samuelin läheiset ovat hyvin ristiriitaisia persoonia, riippuen siitä, kuka kertoo. Loppujen lopuksi näkökulmien moninaisuus onkin kirjan parasta antia.
Samuel on ulkomaalaistaustainen maahanmuuttoviraston byrokraatti. Hän
asustelee ystävänsä Vandadin kanssa, ja ihastuu Laideen,
maahanmuuttajien kanssa työskentelevään naiseen. Samuel pitää huolta
Alzheimerin tautia sairastavasta mummostaan. Kun mummo joutuu
hoitokotiin, saa mummon talo uutta käyttöä. Kaikki teoksen henkilöt ovat
ulkomaalaisia tai jollakin tavalla "vieraita" ruotsalaisessa
yhteiskunnassa - tai vieraita itselleen, kuten Samuelkin. Toiseudestahan
tämä teos kertoo. Samuel tuntuu tarkkailevan itseään ja tekemisiään koko ajan ulkopuolisin silmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti